Vittu joo, isännän puolen sukua ollu riesoina viime torstaista lähtien. Isä, äiti ja kolme kiljuvaa kakaraa. Mies tuli kursseille tännepäin ja tullessaan toi sitten perheensä mukanaan. Vittu. Eipä ole juurikaan kypsymisen merkkejä meikäläisessä, ei. Lähtevät huomenna iltapäivällä, maltan tuskin odottaa.

Toisaaltahan heidän "vierailu" on ollut ihan piristävää, mutta mutta... se vitun syöminen. Tuossa perheessä syöminen on elämässä keskeisellä sijalla. Käsittämätöntä mättöä. Jatkuvasti on jotain mussutettava. Tän viikon aikana rouva on leiponut pullaa ja piirakkaa kolme kertaa!! Miettikää...

Turha varmaan sanoa, että perhe on juurikin sen näkönen, että pitävät syömisestä. Mulle tää viikko on ollut sen suhteen yhtä helvettiä. Tietoisuus siitä, että helvetinki kärsimykset on rajalliset, auttaa mua jaksamaan. Huomenna siis koittaa vapaus, jee!! Saan taas toteuttaa itseäni.

En siis ole uskaltautunut vaakaan. Ei pysty. Itseinho on muutenkin niin massiivissa mitoissa. Hivenen jopa sanoisin olevani masentunut. Tai sanotaanko, että olen alakuloinen.

Lauantai-aamuna aloitan siivoamisen. On meinaan uskomatonta, kuinka paljon pölyä ja sormenjälkiä ja röhnää on joka paikassa. Sanomattakin selvää on, että 8 henkilöä saa aikaan enemmän kaikkea... Vessapaperiakin menee käsittämätön määrä. Tästä saa taas sen käsityksen, että vihaisin sukulaisia. Ööö... no, lyhyinä satseina kestän hyvin. Mutta tää on ollut aivan liian pitkä vierailu. Vaikkakin mukavaa väkeä ovat... äh, ei vaan jaksa. Ja koska ehtoot on mennyt sitten ns. viihdyttäessä, eipä ole ollut aikaa jumpalle eikä millekkään muullekkaan. Sekin vituttaa. Raskaasti.

Ja pyykkiä... lakanoita, pyyhkeitä ja vaatteita. Vittu, että niitäkin on pesty ja pestään lisää. Huaks. Ei musta olis suurperheelliseksi. Ei todellakaan. Olen itsekäs, tiedän sen. En voisi elää koko elämääni tyydyttämällä muiden tarpeita, omiani laiminlyöden. Ja väittää kirkkain silmin elämäni olemassa olon tarkoitukseksi muiden pohjattoman palvelemisen. Ahdistaa pelkästään jo sivusta seuraaminen. Iltaisin olenkin onnistuneesti ahdistusta ja vitutusta lievittänyt siiderillä tai parilla terävällä. Huomenna vois ilosta vetästä kalsarikännit. Ja lauantaista lähtein paneutua taas omaan napaan. Sounds like a plan...